Lähde: Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 2017, J. Rauta

Lähde: Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 2017, J. Rauta

Viharikosten seuranta Suomessa

 

Viharikos ja vihapuhe

Viharikoksella tarkoitetaan rikosta, jonka motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin oletettua tai todellista etnistä tai kansallista taustaa, uskonnollista vakaumusta tai elämänkatsomusta, seksuaalista suuntautumista, sukupuoli-identiteettiä, sukupuolen ilmaisua tai esimerkiksi vammaisuutta kohtaan. Viharikosmotiivi voi olla rangaistusta koventava tekijä.

Vihapuhe voi olla rikoslain mukainen rikos, yhdenvertaisuuslaissa tai tasa-arvolaissa kiellettyä syrjintää tai muuten yleisesti haitallista ilmaisua.

Miten viharikoksia ja vihapuhetta seurataan?

Viharikoksia seurataan Suomessa poliisin valtakunnallisten rikosilmoitustietojen pohjalta. Poliisin tietoon tulleita viharikoksia on seurattu jo yli 20 vuotta. Vuonna 2009 rasistisen rikollisuuden seurantaa laajennettiin viharikosseurannaksi. Poliisiammattikorkeakoulu julkaisee vuosittain loka-marraskuussa selvityksen edellisen vuoden aikana tehdyistä rikosilmoituksista. Tuorein saatavilla oleva raportti käsittelee vuotta 2017. 

Syyttäjien ja tuomioistuinten osalta tilastoja ei julkaista säännöllisesti. Oikeushallinnon järjestelmästä on mahdollista etsiä tapaukset, jotka poliisi on merkinnyt viharikoskoodilla. Viharikosraportoinnin nykytilaa ja seurannan haasteista käsitelleestä muistiosta löytyy tietoa vuosina 2013-2017 käräjäoikeuksissa käsitellyistä tapauksista.

Viharikosten kansainvälinen seuranta

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (ETYJ) kerää tietoa viharikoksista eri maissa. Täältä löydät Suomea koskevat tiedot.

ETYJ on julkaissut myös viharikoksiin ja tiedonkeruuseen liittyviä oppaita ja muita materiaaleja. Ne löytyvät täältä.

Euroopan unionin perusoikeusvirasto (FRA) on julkaissut viharikoksista oppaita ja raportteja. Ne löytyvät täältä.

Sivuilta löytyy mm. jäsenmaiden hyviä käytäntöjä viharikosten vastaisessa työssäraportti tiedonkeruun käytännöistä eri jäsenmaissa sekä raportti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen viharikoksia koskevasta oikeuskäytännöstä.

Ajankohtaisia tutkimuksia


Yhteiskunnan päätöksentekoon vaikuttavaa vihapuhetta tutkitaan

Viha vallassa: Yhteiskunnan päätöksentekoon vaikuttamaan pyrkivä vihapuhe” tutkimuksessa selvitetään  vihapuhetta sekä sen kohteiksi joutuneiden kokemusten pohjalta että käymällä läpi vihapuhetta sisältäviä viestejä digitaalisesta mediasta. Tutkimus yhdistää laskennallisia ja laadullisia menetelmiä. Hankkeen tavoitteena on tutkia päätöksentekoon vaikuttavan vihapuheen laajuutta, luonnetta sekä vaikutuksia.

 

Aliraportoinnin taustalla epäluottamusta poliisin toimintaan

Maaliskuussa 2018 julkaistusta raportista ”Uhrien kokemuksia viharikoksista Suomessa vuosina 2014-2018” selviää, että vain pieni osa vastaajista oli ilmoittanut tapahtumasta poliisille. Merkittävimpänä syynä olla ilmoittamatta poliisille esiintyi epäilys poliisin toimintaa kohtaan viharikostapauksissa. Monissa vastauksissa näkyi myös turhautuminen ja turtuminen sekä pelko ja ahdistus.

Puolet vastaajista kertoi kokeneensa sanallisia loukkauksia. Muita yleisiä rikostyyppejä olivat pahoinpitely ja syrjintä.

Rikoksen yhteydessä ilmenneistä vihamotiiveista yleisin oli ihonväri tai etninen tai kansallinen tausta. Toiseksi yleisin esiintyneistä motiiveista oli uskonto tai vakaumus. Seksuaaliseen suuntautumiseen liittyneistä rikoksista saatiin lähes saman verran ilmoituksia.

 

Vihapuhe ja häirintä vaikuttavat eniten uhrin yleiseen turvallisuuden tunteeseen 

Vihapuheen ja häirinnän vaikutuksista eri vähemmistöryhmiin on selvitetty syrjinnän seurantaryhmän vuonna 2016 julkaisemassa raportissa. Selvityksen mukaan vihapuheen ja häirinnän kohteeksi joutuneista 20–30 % oli kohdannut näitä tilanteita useammin kuin kerran kuussa.

Suurin osa ei ollut ilmoittanut tapahtumista, sillä he eivät uskoneet, että asialle olisi tehty mitään (65 %) tai että asialle olisi voitu tehdä mitään (48 %). Yleisin yksittäinen taho, jolle vihapuheesta tai häirinnästä ilmoitettaisiin tai ilmoitettiin, oli poliisi.

Häirinnän tai vihapuheen tapahtumapaikkoina korostuivat kadut, parkkipaikat, puistot ja muut julkiset paikat. Seuraavaksi yleisimmin sitä kohdattiin internetissä, julkisilla keskustelupalstoilla ja Facebookissa. Kolmanneksi yleisimpiä tapahtumapaikkoja olivat kahvilat, ravintolat ja baarit ja neljänneksi yleisimpänä olivat julkiset kulkuneuvot.

Vihapuhe ja häirintä ovat vaikuttaneet vahvimmin yleiseen turvallisuuden tunteeseen (61 %) ja psyykkiseen terveyteen (52 %). Lähes kolmanneksella ne ovat vaikuttaneet myös viranomaisluottamukseen. Yli puolet tutkimukseen osallistuneista kertoi välttävänsä joitain paikkoja siinä pelossa, että pelkää joutuvansa häirinnän tai vihapuheen kohteeksi vähemmistöryhmään kuulumisensa takia.