Yhdenvertaisuus lainsäädännössä

Yhdenvertaisuus on perustuslaissa määrätty perusoikeus. Myös monet muut perus- ja ihmisoikeudet turvaavat yhdenvertaisuutta. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää syytä asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.    

Yhdenvertaisuudesta ja syrjinnän kiellosta säädetään näitä asioita erityisesti koskevissa laeissa sekä esimerkiksi työelämää koskevassa lainsäädännössä. Syrjintä voi olla myös rikos, josta säädetään rikoslaissa.  

Oikeusministeriön tehtäviin kuuluu yhdenvertaisuuslainsäädännön valmistelu ja yhdenvertaisuuden edistäminen. 

Myös monet kansainväliset ihmisoikeussopimukset kieltävät syrjinnän ja velvoittavat ryhtymään toimiin yhdenvertaisuuden turvaamiseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi 

• Euroopan ihmisoikeussopimus
• Euroopan sosiaalinen peruskirja
• YK:n vammaisyleissopimus
• YK:n rotusyrjinnän vastainen sopimus
• YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus. 

Yhdenvertaisuuslaki 

Yhdenvertaisuuslaki on tärkeä yhdenvertaisuutta turvaava laki. Lain tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta, ehkäistä syrjintää ja tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa.  

Yhdenvertaisuuslakia tulee noudattaa kaikessa julkisessa ja yksityisessä toiminnassa. Poikkeuksia ovat yksityis- ja perhe-elämän piiriin kuuluva toiminta ja uskonnonharjoitus, joihin lakia ei sovelleta. Yhdenvertaisuuslakia ei myöskään sovelleta silloin, kun kysymys on syrjinnästä sukupuolen perusteella tai sukupuolten tasa-arvosta. Silloin sovelletaan tasa-arvolakia.  

Mikä on syrjintää? 

Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. 

Lisää tietoa syrjintäperusteista (linkki) 

Kielletty syrjintä voi olla välitöntä (suoraa) tai välillistä (epäsuoraa). Kiellettyä syrjintää on myös häirintä, kohtuullisten mukautusten epääminen vammaiselta henkilöltä sekä se, jos antaa toiselle käskyn tai ohjeen syrjiä. 

Kielletty syrjintä voi perustua syrjinnän kohteena olevan henkilön ominaisuuteen tai oletukseen tämän ominaisuudesta. 

Yhdenvertaisuuslaki kieltää myös henkilön huonomman kohtelun sen vuoksi, että hän on vedonnut yhdenvertaisuuslain mukaisiin oikeuksiinsa, osallistunut syrjintää koskevan asian selvittämiseen tai muuten pyrkinyt turvaamaan yhdenvertaisuutta. Tätä kutsutaan vastatoimien kielloksi. 

Tasa-arvolaissa kielletään syrjintä muun muassa sukupuolen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun, raskauden, synnytyksen, vanhemmuuden ja perheenhuoltovelvollisuuden perusteella. 

Henkilö voi joutua syrjityksi usean ominaisuutensa vuoksi. Silloin puhutaan moniperusteisesta syrjinnästä. 

Mikä ei ole syrjintää? 

Kaikki erilainen kohtelu ei ole syrjintää. Syrjintää ei ole esimerkiksi:  

• Huono tai epäasiallinen kohtelu, joka ei liity laissa määriteltyihin syrjintäperusteisiin.
• Positiivinen erityiskohtelu, jonka tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta tai torjua syrjintää suunnitelmallisesti.
• Lakiin perustuva erilainen kohtelu, jolla on hyväksyttävä tavoite ja jonka keinot ovat oikeasuhtaisia. Syrjintää ei siis ole esimerkiksi alaikäisille säädetyt rajoitukset ostaa esimerkiksi alkoholia. 

Erilainen kohtelu voi olla sallittua myös silloin, kun asiasta ei ole säädetty laissa, jos muut yhdenvertaisuuslaissa säädetyt edellytykset täyttyvät.