Näin puutut vihatekoihin 

1. Tukea tulisi saada esteettömästi ja oikea-aikaisesti, tarvittaessa nimettömästi.
2. Vertaistuen tulisi olla laajemmin kaikkien viharikosten uhrien saatavilla.
3. Tukipalveluja tulee edelleen kehittää asiakaslähtöisesti eri vähemmistöryhmien tarpeet huomioiden.

1. Tietoa viharikosten uhrien tukipalveluista ja tukimuodoista tulisi selkeyttää ja räätälöidä eri vähemmistöryhmille. Tiedot olisi annettava useilla kielillä, myös selkokielellä ja viittomakielellä.
2. Yhteydenpito tuen tarjoajiin tulee olla mahdollista eri kanavia pitkin. Verkkovaihtoehtojen lisäksi tapaamisia tulisi olla tarpeen mukaan myös kasvokkain.
3. Tulkkauspalvelujen saatavuutta tulisi lisätä.
4. Asioinnin edellyttämät palvelu -tai matkakustannukset eivät saisi estää tuen hakemista. Palvelusta viestittäessä on tärkeää viestiä sen kustannuksista.
5. Vähemmistöryhmien kanssa vuorovaikutuksessa olevien ammattilaisten ja viranomaisten tulisi omaksua ennakoivampi työote. Asiakkailta tulisi kysyä rutiininomaisesti mahdollisista viharikoskokemuksistaan asiakaskohtaamisissa (esim. kuntien kotouttamis - ja neuvontapalveluissa sekä kouluissa). Esimerkkilauseiden antaminen näihin kohtaamisiin voisi auttaa ammattilaisia.
6. Tietoa tukipalveluiden fyysisestä esteettömyydestä tulisi olla helposti saatavilla. Palveluntarjoajien olisi tehtävä saavutettavuusarvioinnit ja korjattava havaitut puutteet.

1. Vähemmistöryhmiä kohtaaville ammattilaisille ja viranomaisille tulisi järjestää koulutusta, jossa on olennaista tietoa

•  ihmisoikeuksista, viharikoksista, syrjinnän ja häirinnän kiellosta ja rikosten tunnistamisesta
• sensitiivisestä ja asiakaslähtöisestä vuorovaikutuksesta
• eri vähemmistöryhmien mahdollisista erityistarpeista 
• ennakkoluulojen tunnistamisesta ja niihin puuttumisesta

Koulutus tulisi sisällyttää tutkintojen opetussuunnitelmiin. Ammattiryhmiä ovat sosiaali - ja terveydenhuollon ammattilaiset, tulkit, opettajat, poliisit, syyttäjät ja tuomarit.

2. Vähemmistöryhmille tulee tarjota tietoa viharikosten tunnistamisesta ja uhrien oikeuksista.
3. Olemassa olevia materiaalien, kuten esitteiden ja videoiden, saatavuutta tulisi parantaa.
4. Tietoa viharikoksista, niiden vaikutuksista ja rikoksentekijöille aiheutuvista oikeudellisista seurauksista olisi levitettävä laajemmin.
5. Vähemmistöryhmien luottamusta lainvalvontaan ja muihin viranomaisiin olisi lisättävä, esimerkiksi kouluvierailujen avulla.

1. Rikosprosessiin tulisi luoda pysyvät rakenteelliset toimintamallit viharikosten tunnistamisen ja asioiden sujuvan etenemisen parantamiseksi. Mahdollisia vihamotiiveja tulisi selvittää nykyistä systemaattisemmin esitutkinnassa.
2. Etnisen profiloinnin vastaista työtä tulee aktiivisesti kehittää.
3. Sovittelun käyttöä tulisi lisätä tilanteissa, joissa se on tarkoituksenmukaista. Sovittelu voi myös olla tekijälle korjaava kokemus ja estää uusintarikollisuutta.
4. Poliisilaitosten ja tuomioistuinten tilojen fyysisestä esteettömyydestä tulisi olla helposti saatavilla tietoa. Poliisilaitosten ja tuomioistuinten tilojen tulisi tehdä saavutettavuusarvioinnit ja puuttua havaittuihin puutteisiin.

1. Viharikosten torjuntaa tulee tehostaa. Esimerkiksi verkkoalustojen toimijoiden oikeudellista vastuuta tulisi vahvistaa.
2. Viranomaisten, eri vähemmistöryhmien ja heidän oikeuksiaan edistävien järjestöjen yhteistyötä tulisi lisätä uhrien moniammatillisen tuen parantamiseksi.
3. Olisi pyrittävä luomaan kansalliset koordinaatiomekanismit ja turvaamaan kestävä ja pitkäjänteinen rahoitus viharikosten torjumiseksi ja uhrien tukemiseksi.