Yhdenvertaisuuden arviointi

Yhdenvertaisuussuunnitelman on tärkeä perustua organisaation keräämään tietoon, jotta se vastaa aidosti organisaatiossa havaittuihin tarpeisiin yhdenvertaisuuden toteutumisessa. Suunnitelman laatiminen käynnistyy arvioinnilla, jossa organisaation toimintaa ja toimintaympäristöä tarkastellaan yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon eri syrjintäperusteet (ks. alla). 

Lähtötilanteen arvioinnissa voidaan hyödyntää organisaation valmiiksi käytettävissä olevaa tietoa, kuten henkilöstökyselyjä ja asiakaspalautteita – tietosuojaan liittyviä kysymyksiä unohtamatta. Kartoituksessa voi myös hyödyntää esimerkiksi tasa-arvosuunnitelmaa.
Kaikki syrjintään ja epäasiallisiin tilanteisiin liittyvät kohdat eivät kuitenkaan tule aina riittävästi esiin, ellei niistä kysytä erikseen. Siksi on suositeltavaa toteuttaa erillinen yhdenvertaisuutta tarkasteleva arviointi, johon pyydetään vastauksia tilannekohtaisesti esimerkiksi henkilöstöltä, sidosryhmiltä ja asiakkailta. 

Yhdenvertaisuuden arviointiin soveltuvia menetelmiä on kerätty Finlexin Yhdenvertaisuuden arviointi -sivulle.

Mikä on syrjintäperuste? 

Yhdenvertaisuuslain mukaan ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Näitä henkilöön liittyviä syitä kutsutaan syrjintäperusteiksi. 

Mitkä ovat väestöryhmiä?
Väestöryhmillä tarkoitetaan hyvin laajasti ominaisuuksia, joiden mukaan ihmisiä voidaan ryhmitellä myös eri syrjintäperusteiden mukaan. Esimerkkejä näistä ovat muun muassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt sekä vammaiset henkilöt. 

Väestöryhmistä puhuttaessa on tärkeä muistaa, että ihmiset eivät ole pelkästään erilaisten yhteiskunnallisten ryhmien edustajia, vaan heillä on useita merkityksellisiä suhteita, joiden kautta oma identiteetti ja yhteys ympäristöön syntyy.