Syrjintäilmoitukset ja ratkaisut

Syrjintää valvotaan kahdessa erityisviranomaisessa, yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistossa ja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnassa. Sukupuoleen tai sukupuoli-identiteettiin liittyvää syrjintää käsittelee tasa-arvovaltuutettu. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta valvoo yhdenvertaisuuslain ja tasa-arvolain noudattamista yksityisessä toiminnassa sekä julkisessa hallinto- ja liiketoiminnassa. Lautakunnan tehtävänä on tarjota oikeussuojaa syrjinnän kohteeksi joutuneille. 

Eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri ovat ylimpiä laillisuusvalvojia. Oikeusasiamies mm. valvoo, että viranomaiset ja virkamiehet noudattavat lakia. Oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa valtioneuvoston sekä tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta. Oikeusasiamies ja oikeuskansleri tutkivat myös kanteluita.

Lisäksi työsuojeluviranomainen valvoo työsuojelua koskevien säännösten ja määräyksien noudattamista. Näihin kuuluvat muun ohella myös työsyrjintäasiat. Työsuojeluviranomaisella on velvollisuus ilmoittaa poliisille epäilyt työsyrjintärikoksista.

Yleiset tuomioistuimet käsittelevät riita- ja rikosasioita, joihin kuuluvat syrjintärikokset sekä yhdenvertaisuuslaissa sekä tasa-arvolaissa tarkoitettujen velvollisuuksien arviointi yksittäisissä tapauksissa. 

Tälle alasivulle kootaan mahdollisimman ajantasaisesti edellä mainittujen valvontaviranomaisten tilastoja, raportteja ja artikkeleita heidän käsittelemistään syrjintätapauksista. 

Syrjintäjutut tuomioistuimissa vuosina 2014-2018

Tuomioistuinten syrjintäasioiden tilastot kuvaavat käräjä- ja hovioikeuksissa ratkaistujen rikos- ja siviiliasioiden määrää vuosina 2014-2018. Aineistot poimittiin oikeushallinnon raportointijärjestelmästä 17.7.2019. Tämä tilasto sisältää kaikki ratkaisutyypit, tietoja rikoksista tuomittujen määristä on saatavilla Tilastokeskuksen ”Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset” –tilastosta.

 

 

 

 

 

 

 

 

VUOSINA 2014-2018 ERI VIRANOMAISISSA JA TUOMIOISTUIMISSA KÄSITELLYT SYRJINTÄASIAT

 

VALVONTAVIRANOMAISET

2014

2015

2016

2017

2018

Yhdenvertaisuusvaltuutettu (vähemmistövaltuutettu 31.12.2014 saakka)

287

496

877

1056

924

Työsuojeluviranomaiset (vuosina 2014-2016 luvuissa vain Etelä-Suomen AVI) 

120

135

109

197

200

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta (syrjintälautakunta 31.12.2014 saakka)

20

40

67

70

113

Tasa-arvovaltuutettu

317

274

262

388

442

         

 

KÄRÄJÄOIKEUS

       

 

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan

2

1

5

14

33

Syrjintärikos (RL 11:11)

10

6

16

9

12

Työsyrjintärikos (ml. RL 47:3 ja RL 47:3a)

27

23

13

18

9

Tasa-arvolaki

18

21

25

14

10

Yhdenvertaisuuslaki

0

4

14

25

11

         

 

HOVIOIKEUS

       

 

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan

2

0

0

4

3

Syrjintärikos (RL 11:11)

1

3

3

2

2

Työsyrjintärikos (ml. RL 47:3 ja RL 47:3a)

11

7

9

6

4

Tasa-arvolaki

9

6

10

6

2

Yhdenvertaisuuslaki

0

0

3

2

23

         

 


Huomioitavaa:

Vähemmistövaltuutettu käsitteli vain etniseen alkuperään liittyvä syrjintäkanteluita muilla elämänalueilla kuin työelämässä.

Syrjintälautakunta käsitteli vain etniseen alkuperään liittyvä syrjintäkanteluita muilla elämänalueilla kuin työelämässä.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta oli operatiivinen 8.9.2015 alkaen.

Oikeustietoisuus syrjintää koskevissa asioissa

Joissakin tutkimuksissa (mm. Joronen 2016) puhutaan oikeustietoisuudesta. Kyse on siitä, että ihminen tietää, mitä syrjintä on ja tunnistaa syrjinnän sen kohdatessaan. Hyvään oikeustietoisuuteen kuuluu lisäksi oleellisesti se, että syrjintää kokenut tietää vähintään sen, mistä saa apua ja neuvoja asian selvittämisessä.

Eurobarometritutkimuksen mukaan suomalaiset kokevat tuntevansa oikeutensa hyvin syrjintää koskevissa asioissa: koko EU:n alueella oikeutensa tuntevien osuus oli 45 %, mutta Suomessa 78 %. Sama tulos on toistunut barometritutkimuksesta toiseen. Syrjinnän vastaista toimintaa pitää suurin osa suomalaisista tehokkaana tai melko tehokkaana.

Vammaisten henkilöiden arkipäivän syrjintäkokemuksia koskevan selvityksen tuloksissa oli ristiriitaisuus siinä, että toisaalla vastaajat kertovat tietävänsä, mitä syrjintä tarkoittaa ja lisäksi kokevat tietävänsä oikeutensa, jos kohtaisivat syrjintää tai häirintää, mutta samalla iso osa heistä ei tiedä Suomessa mitään tahoa, joka tarjoaa apua ja neuvoja syrjinnän uhreille. Vain hieman yli puolet vastaajista kertoi kuulleensa yhdenvertaisuusvaltuutetusta.

Oikeustietoisuus voi näyttäytyä siis sekä passiivisena että aktiivisena. Esimerkiksi vammaisilla ihmisillä näyttää olevan hyvä (passiivinen) käsitys siitä, että heillä on yksilöinä oikeus syrjimättömyyteen, mutta huono (aktiivinen) käsitys siitä, miten toimia, jos he kohtaavat syrjintää. Toisin sanoen oikeustietoisuus ei näytä kääntyvän aktiiviseksi oikeuksien puolustamiseksi.

Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia

Eduskunnan Oikeusasiamiehen kansliassa on jo useamman vuoden ajan pyritty lisäämään tarkastusten määrää. Vuonna 2015 tarkastuksia tehtiin kaikkiaan 152 kohteeseen, joista 82 oli kansallisen valvontaelimen toimialaan kuuluvia. Selvästi enemmistö näistä (yli 60) oli ennalta ilmoittamattomia. Vuoden 2015 erityisteema oli vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutuminen.

Oikeusasiamies on toiminnallaan todennut, että vammaisten henkilöiden yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet eivät toteudu. Puutteita on toimitilojen esteettömyydessä, asioinnin saavutettavuudessa ja kohtuullisten mukautusten toteuttamisessa. Laitoshoidossa itsemääräämisoikeuden rajoittamiskäytännöt vaihtelevat. Vammaisten lasten sosiaali- ja terveyspalvelut ovat riittämättömiä.

Vuonna 2015 Oikeusasiamiehelle tehtyjä kanteluita oli yhteensä 4 794. Suoraan yhdenvertaisuuteen tai syrjintään liittyviä tapauksia oli yli 700. 

 

Tapausesimerkki: esteettömyys ravintolavaunussa


Oikeusasiamies piti vammaisten henkilöiden perustuslain (PL) 6 §:ssä ja vammaisyleissopimuksen 9 artiklassa turvattujen yhdenvertaisten osallistumismahdollisuuksien kannalta epätyydyttävänä sitä, että heillä ei ollut samanlaista konkreettista pääsyä junan ravintolavaunun palveluihin kuin muilla matkustajilla. Ravintolavaunupalvelut tarjottiin heille matkustamon pyörätuolipaikallisessa vaunussa sen sijaan, että pyörätuolilla olisi ollut mahdollista päästä itse ravintolavaunuun.

OA piti tärkeänä, että liikenteen turvallisuusvirasto PL 22 §:n perusoikeuksien edistämisvelvoitteensa mukaisesti pyrkisi käytettävissään olevin keinoin edistämään ravintolavaunujen esteettömyyttä esimerkiksi vaikuttamalla siihen, että ravintolavaunun rakenteiden esteettömyyttä koskevat vaatimukset sisällytettäisiin asianomaisiin EU-säännöksiin (651/4/15*, ks. s. 72). 

Tapausesimerkki: syrjintä pääsyssä asiakastiloihin

 

Liikuntavammaisten mahdollisuutta asioida oikeusaputoimistossa oli pyritty helpottamaan niin, että pyörätuolilla saapuva asiakas soittaa oikeusaputoimiston keskukseen, josta saapuu henkilö katutasolle asettamaan alumiinisen pyörätuolirampin.

Tämän jälkeen pyörätuolilla on esteetön pääsy hissiin ja asiakkaiden vastaanottotiloihin. Soittamisesta koituu soittajalle hänen oman operaattorinsa mukainen paikallisverkko- tai matkapuhelinmaksu. Se, että asiakkaiden vastaanottotiloihin pääseminen edellyttää pyörätuolia käyttävältä puhelinsoittoa, asettaa heidät tosiasiassa eriarvoiseen asemaan niiden kanssa, jotka pääsevät kulkemaan ovesta omatoimisesti. Soittaminen myös edellyttää, että pyörätuolia käyttävällä on mukanaan matkapuhelin tai muutoin mahdollisuus soittaa ilmoitettuun numeroon. Tästä aiheutuu hänelle myös kustannuksia (3181/4/14*).