Ympäristöministeriön selvitys: kehitysvammaisten asumiseen kaivataan lisää vaihtoehtoja

13.3.2018 9.39

Ympäristöministeriön tilaama selvitys kehitysvammaisten ihmisten asumisen yhdenvertaisuudesta on valmistunut. Selvityksen mukaan kehitysvammaiset eivät ole vielä yhdenvertaisessa asemassa muiden tuetuissa vuokra-asunnoissa asuvien kanssa, vaikka monia parannuksia on saatu aikaan.

Selvityksessä verrattiin valtion tuella rahoitettuja kehitysvammaisille henkilöille tarkoitettuja asuntohankkeita niin sanottuihin tavallisiin valtion tukemiin vuokra-asuntokohteisiin. Yhdenvertaisuuden toteutumista on arvioitu asumisen eri osatekijöiden, kuten asuntojen sijainnin, asumisen tunnuspiirteiden, asuntoja koskevien määräysten, vuokran ja verotuksen sekä asukkaiden päätöksentekomahdollisuuksien suhteen.

Tavoitteena asuminen tavallisissa asunnoissa

Suomea sitova vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus korostaa vammaisten henkilöiden oikeutta valita itse asuinpaikkansa ja sen, kenen kanssa asuu. Kehitysvammaisten ihmisten asumisen yhdenvertaisuutta on edistetty vuosina 2010-2015 toteutetulla kehitysvammaisten asumisen ohjelmalla (Kehas), jossa on korostettu asumisen järjestämistä tavallisilla asuinalueilla ja yhä useammin tavallisissa asunnoissa. Valtioneuvoston vuonna 2012 tekemässä periaatepäätöksessä tavoitteeksi on asetettu, että vuoden 2020 jälkeen kukaan vammainen henkilö ei asu laitoksessa.

Nyt valmistuneesta selvityksestä käy ilmi, että kehitysvammaisten asumisessa on tapahtunut myönteistä kehitystä Kehas-ohjelman myötä. Ohjelmalla on luotu tavallista asumista tukevia malleja, kuten asuntoverkostoja, joiden rakentamisessa on otettu huomioon hyvin vammaisten ihmisten omat näkemykset. Valtion rahoittamat uudemmat kehitysvammaisille tarkoitetut asuntokohteet eivät juurikaan eroa muista vuokra-asunnoista esimerkiksi sijaintinsa suhteen.

Lisää mahdollisuuksia itsenäiseen asumiseen

Selvityksen mukaan kehitysvammaisten ihmisten asumisen yhdenvertaisuuden toteutumisessa on edelleen ongelmia. Yhdenvertaisuuden toteutumista estävät esimerkiksi resurssien puute kehitysvammaisten tarvitsemissa tukipalveluissa sekä työntekijöiden ja omaisten asenteet. Kehitysvammaisten asumispalveluista kaksi kolmasosaa on ryhmäkoteja, joissa asukkailla on omien asuntojen sijasta yleensä vain oma huone ja kylpyhuone. Yksilöllisyyttä ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia asumiseen ei oteta riittävästi huomioon, vaan asumisen ratkaisuja toteutetaan edelleen järjestelmäkeskeisesti.

Selvityksen tulosten mukaan jatkossa tulisi vahvemmin panostaa kehitysvammaisten ihmisten itsenäiseen asumiseen. Tavallinen asuntokanta ja erilaiset verkostopohjaiset asumisen ja tuen ratkaisut ovat keskeisiä. Kuntatasolla tarvitaan enemmän yhteistyötä sosiaalitoimen, asuntotoimen ja kaavoituksen sekä kuntien vuokrataloyhtiöiden ja muiden yleishyödyllisten vuokra-asuntoyhteisöjen kanssa. Lisäksi tarvetta on esimerkiksi pelastusviranomaisten, sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaviranmaisten sekä veroviranomaisten käytäntöjen ja ohjeiden yhdenmukaistamiseen ja niistä tiedottamiseen.

Selvityksen ovat tehneet tutkija Sari Pitkänen Kuntoutussäätiöstä sekä tutkijat Kari Huotari ja Sinikka Törmä Referenssi Oy:stä. Selvityksen aineistona ovat olleet kunnille ja kuntayhtymille suunnattu kysely, julkisen sektorin ja järjestöjen edustajien haastattelut, aluehallintovirastoille ja eduskunnan oikeusasiamiehelle tehtyjen kantelujen ratkaisut sekä olemassa oleva kirjallinen aineisto.

Selvityksen toteuttaminen on yksi yhdenvertaisuutta edistävä toimenpide kansallisessa perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelmassa vuosille 2017-2019.

•                        Lisää asumisvaihtoehtoja ja valinnanvapautta - kehitysvammaisten ihmisten yhdenvertaisuus valtion tukemassa asumisessa (valtioneuvoston julkaisuarkisto)

Lisätietoja

Asuntoneuvos Raija Hynynen, ympäristöministeriö, p. 0295 250 093, etunimi.sukunimi@ym.fi

Tutkija Sari Pitkänen, Kuntoutussäätiö, p. 044 781 3185, etunimi.sukunimi@kuntoutussaatio.fi