Koulutus

Kouluterveyskysely on laaja kokonaisuus, joka toteutetaan joka toinen vuosi pääasiassa yläkoulujen, lukioiden ja ammatillisen koulutuksen kouluterveydenhoitajille ja oppilaiden vanhemmille tehtävänä kyselynä. Sen tulokset syrjintäkysymyksissä ovat eronneet niistä kyselyistä, joissa vastaajina on ollut itse koululaisia ja nuoria. Tämä voi kertoa mm. siitä, ettei kaikki syrjintä tule vanhempien, opettajien ja muun kouluhenkilökunnan tietoon.

Tutkimuksen mukaan yläkoululaisista 7-8 % oli kokenut päivittäistä kiusaamista; luku on pysynyt samana usean vuoden ajan. Sama koskee koulun työskentelyilmapiiriä, jossa ongelmia on kokenut 26–29 %.  Lukioissa ilmapiirin ongelmia koettiin huomattavasti vähemmän (11–12 %), samoin päivittäisen kiusaamisen kokemukset olivat vähäisiä (1 %). Ammatillisessa koulutuksessa ilmapiiriongelmat olivat muita yleisempiä, mutta kiusaamisen kokemukset yläkoulua pienempiä.

Eri vähemmistöryhmien erityistarpeiden huomioimista opintojen oh­jauksessa selvitettiin Syrjinnän seurantaryhmän hankkimassa tutkimuksessa, jonka tulos oli, ettei erityistarpeita tunnisteta riittävän hyvin. Erityistä huomiota tulisi kohdistaa monipuolisten ope­tus- ja arviointimenetelmien hyödyntämiseen.

Tuloksissa nousi esiin, että kunnat toteuttavat eri tavoin lähikouluperiaatetta vammaisten lasten kohdalla. Oppilaitosten kyky ja halukkuus ottaa vastaan vammaisia nuoria vaihtelee, ja lisäksi yhdenvertaisuuden toteutumisen esteenä on rakennusten fyysinen esteellisyys. Muista vähemmistöryhmistä maahan­muuttajien kieliongelmien huomioiminen opetuksessa ja sen vaikutus arviointiin nousivat myös vahvasti esiin.

Yksi selkeä kehittämisen kohde selvityksen mukaan on työnantajayhteistyö. Syrjintä työelämään tutustumisen yhteydessä perusopetuksessa ja työsisäoppimisen yhteydessä ammatillisessa koulutuksessa on varsin yleistä. Työnantajat ovat kieltäytyneet ottamasta harjoitteluun erityisesti maahanmuuttajataustaisia nuoria ja romaneita, mutta syrjintä on kohdistunut myös vammai­siin nuoriin.

Koulujen ja op­pilaitosten ilmapiiri voi olla yhdenvertaisuuden toteutumisen esteenä. Henkilöstön omien asenteiden ja ennakkoluulojen näh­tiin osin vaikuttavan siihen, ettei opiskelijoiden oppimista tueta tasa-arvoisesti. Asenteet voivat ilmetä vähättelynä, kireämpänä tai löysempänä, mutta joka tapauksessa erilaisena, kohteluna. Tämä näkyy erityisesti romaneiden ja maahanmuuttajien kohdalla. Vaikka yhdenvertaisuusasioita pidettäisiinkin tärkeinä, ei syrjinnän ilmoitus- tai seurantakanavia aina oppilaitoksissa tunnisteta. Henkilöstön koulutus yhdenver­taisuusteemoihin nähtiinkin vähäiseksi ja sitä kaivattiin lisää.

EU:n perusoikeusviraston (FRA) tutkimuksen mukaan neljännes niistä, jotka kävi­vät koulua tai opiskelivat yliopistossa tai joiden lapset olivat koulussa tai opiskelivat yliopis­tossa, ilmoitti kokeneensa koulun tai yliopiston henkilökunnan syrjineen heitä transsukupuolisuuden vuoksi.