Eri väestöryhmien kokema syrjintä

Alkuperään perustuva syrjintä

Syrjinnän Eurobarometri -tutkimuksen tulosten mukaan koko EU:n alueella, kuten myös Suomessa, etniseen alkuperään perustuva syrjinä arvioidaan laajimmalle levinneeksi.  Suomessa 64 % vastaajista piti tätä syrjinnän muotoa erittäin yleisenä. Turvapaikanhakijoiden määrä lisääntymisellä on luultavasti vaikutusta tuloksiin.

Ulkomaista syntyperää olevien kokemuksia työstä ja hyvinvoinnista selvittävän UTH -tutkimuksen mukaan 78 % heistä kokee, että heitä kohdellaan tasapuolisesti työpaikalla. Valtaosa (63 %) arvioi myös saavansa hyvin tukea esimieheltään.  

 

Lähde: Eurobarometri 2015

Vammaisuuteen perustuva syrjintä

Vammaisten näkemyksiä ja kokemuksia arkielämän syrjinnästä on selvitetty tuoreessa tutkimuksessa ”Vammaisena olen toisen luokan kansalainen" (2017). Syrjintäkokemukset kertovat ulkopuolisuudesta ja siitä, ettei vammaisilla ihmisillä ole osaamista siitä, miten oikeudet saisi toteutumaan arkipäivässä. Selvitys kohdistuu erityisesti syrjintäkokemuksiin tavaroiden ja palveluiden tarjonnassa, työelämässä ja sähköisten palveluiden saavutettavuudessa.

Tulosten valossa tavaroiden ja palveluiden tarjonnassa esiintyvä syrjintä on yleistä, sillä yli puolet oli kokenut siinä syrjintää vammaisuutensa vuoksi viimeisen vuoden aikana. Äidinkielen mukaan jaoteltuna eniten syrjintäkokemuksia tavaroiden ja palveluiden tarjonnassa on viittomakielisillä vastaajilla. Vahvaa sähköistä tunnistautumista edellyttävissä verkkopalveluissa vastaajista yhteensä neljännes oli kokenut vaikeuksia. Vaikeuksia kokeneista 68,4 prosentilla on älyllinen vamma ja 36,8 prosentilla on aistivamma.

Korkea kynnys päästä sisälle työmarkkinoille saattaa osaltaan vaikuttaa vastaajien asenteisiin liittyen työelämään. Yli puolet oli sitä mieltä, että asenneilmapiiri vammaisia ihmisiä kohtaan on työpaikoilla huono tai erittäin huono. Neutraalina asenneilmapiiriä pitää reilu kolmannes vastaajista, mutta hyvänä tai erittäin hyvänä vain muutama prosentti vastaajista. Työtä hakeneista vastaajista lähes 70 % kertoi kokeneensa syrjintää työnhaussa vammaisuutensa johdosta.

Selvityksen mukaan vammaisilla on paljon syrjintäkokemuksia em. elämänalueilla, mutta he eivät kuitenkaan käytä aktiivisesti hyväkseen tarjolla olevia oikeusturvakeinoja. Vain n. 20 % kertoo tehneensä ilmoituksen kokemastaan syrjinnästä. Ilmoituksen tekemättä jättäneistä 28,8 % kertoi syyksi luottamuspulan: he olivat sitä mieltä, ettei asialle olisi tehty mitään. Tuloksissa oli huolestuttavaa myös se, että moni jätti ilmoituksen tekemättä siitä syystä, ettei syrjintä ollut heidän mielestään tarpeeksi vakavaa. Tämä vastaus saattaa heijastaa sitä, että vammaiset ihmiset ovat monelta osin niin turtuneet kokemaansa erilaiseen kohteluun yhteiskunnassa, etteivät miellä sitä enää vakavaksi. Monelle vammaiselle ihmiselle erilainen kohtelu on normaalitila.

Selvityksen yhteenvetona todetaan, että ”Voidaan sanoa, että vammaisten ihmisten oikeudet ovat Suomessa muodollisesti hyvät, mutta ongelmana on oikeuksien toteutuminen arjessa, koska asenteet vammaisuutta ja vammaisia ihmisiä kohtaan ovat peräisin edellisiltä vuosikymmeniltä.”

 

Lähde: Selvitys vammaisten kokemasta syrjinnästä, yhdenvertaisuusvaltuutettu, 2016

Sukupuolivähemmistöjen syrjintä

Euroopan perusoikeusvirasto (FRA) julkaisi transihmisten kokemaa syrjintää EU -jäsenmaissa koskevan tutkimuksen vuonna 2015. Tulokset paljastavat, että transihmisten perusoi­keuksia loukataan toistuvasti: syrjintä, väkivalta ja ahdistelu kohdistuvat kaikki hieman voimakkaammin transihmisiin kuin samaan kyselyyn vastanneisiin lesboihin, homoihin tai biseksuaaleihin. Nämä koke­mukset herättävät jatkuvia pelon tunteita ja saavat osan transihmisistä välttelemään tiettyjä paikkoja ja kätkemään tai peittämään todellisen sukupuo­li‑identiteettinsä, mikä rajoittaa heidän oikeuksiaan entisestään.

FRA suosittelee, että nykyistä tasa-arvolainsäädäntöä uudistettaessa tai uutta lainsäädäntöä laadittaessa olisi varmistettava, että se kattaa myös sukupuoli‑identiteettiin perustuvan syrjinnän.

Työelämän osalta tutkimustulokset kertovat, että yli kolmannes tunsi kokeneensa syrjintää työnhaussa siksi, että on transihminen, ja neljännes kokeneensa syrjintää myös työpaikalla.

Koskien koulutusta, neljännes niistä, jotka kävi­vät koulua tai opiskelivat yliopistossa tai joiden lapset olivat koulussa tai opiskelivat yliopis­tossa, ilmoitti kokeneensa koulun tai yliopiston henkilökunnan syrjineen heitä trans -sukupuolisuuden vuoksi. FRA:n mukaan EU:n jäsenvaltioiden tulisi varmistaa, että objektiivista tietoa sukupuoli‑identiteetistä ja sukupuolen ilmaisemisesta on saatavana opetusohjelmissa. EU:n jäsenvaltioiden olisi annettava koulutusta myös opetusalan ammattilaisille siitä, miten transihmisiin liittyviä kysymyksiä voidaan ottaa esille opetuksessa ja miten transfobiseen kiusaamiseen ja ahdisteluun voidaan puuttua.

Terveydenhuollon osalta noin joka viides tutkimusta edeltäneen vuoden aikana terveydenhuollon ja sosiaalipalveluita käyttäneistä vastaa­jista oli kokenut henkilöstön aiheuttamaa syrjintää siksi, että on transihminen.

EU:n HLBT ‑tutkimuksen hätkähdyttävin tulos on transihmisiin kohdistuvan toistuvan väkivallan ja viharikosten määrä. Väkivallan ja häirinnän tekijänä olivat useimmiten ryhmissä toimivat entuudestaan tuntemattomat miehet.

Tutkimuksesta käy ilmi, että vain muutamat transihmiset ilmoittavat kokemastaan syrjinnästä viranomaisille. FRA suositteleekin, että EU:n tulisi jatkaa valituksia käsittelevien kansallisten elinten toiminnan tehokkuuden seurantaa. Niiden tulisi varmistaa, että tasa‑arvoelimillä ja muilla kansallisilla valitusmekanismeilla on asianmukaiset valtuudet ja resurssit sukupuoli‑identiteettiin perustuvaa syrjintää koskevan tietämyksen lisäämiseksi ja tapauksista ilmoittamisen parantamiseksi.

Kolmannes kaikista transvastaajista vältti sukupuolen tai toivomansa sukupuo­len ilmaisua fyysisen ulkomuodon tai vaatetuk­sen avulla pelätessään väkivaltaa, uhkailua tai häirintää. Puolet vastaajista ilmoitti välttävänsä tiet­tyjä paikkoja tai tiloja näiden pelkojen takia. Lähes viidennes vastaajista vältti kertomasta avoimesti olevansa transihminen myös koto­naan, ja kuusi kymmenestä vältti osoittamasta asiaa avoimesti julkista liikennettä käyttäessään. Nämä havainnot kertovat, miten ihmisten ylei­set yhteiskunnalliset näkemykset ja suhtautuminen transihmisiin vaikuttavat transihmisten päivittäiseen elämään.

Ikäsyrjintä

Vuoden 2014 nuorisobarometrin teemana oli ”Ihmisarvoinen nuoruus”, jossa nuorten elämää tutkittiin yhdenvertaisuuden ja syrjinnän näkökulmista. Nuoriin kohdistuvan syrjinnän kokemukset paljastuivat niin yleisiksi, että syrjintää voi pitää yhtenä nuorten arkea leimaavana piirteenä. Erilaisuuden kokemukset olivat yhteydessä syrjintäriskiin. Esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvista nuorista miltei kolme neljästä koki joskus joutuneensa syrjityksi. Myös maahanmuuttajataustaiset nuoret ovat kokeneet kantaväestön nuoria enemmän ja useammin syrjintää, etenkin virallisissa tilanteissa kuten viranomaiskohtaamisissa ja asunnonsaannissa.

Koulu oli yleisin syrjinnän paikka nuorten elämässä: miltei puolet vastanneista oli kokenut syrjintää koulussa, erityisesti peruskoulussa ja toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa. Nuoret kaipasivat aktiivista puuttumista syrjintään. Selvä enemmistö nuorista arvioi, että syrjinnän uhreille on tarjolla apua, mutta sen sijaan vain pieni osa nuorista pitää nykyisiä syrjintää ehkäiseviä toimia tehokkaina. Syrjinnän jälkihuolto näyttää siis toimivan paremmin kuin ehkäisevät toimenpiteet.

Vuoden 2015 nuorisobarometrin kattoteemana oli arjenhallinta. Tulokset kertovat muun muassa, että äidinkielenään jotain muuta kuin suomea tai ruotsia puhuvista joka neljäs ei koe harrastavansa mitään.  Muissakin tutkimuksissa on käynyt selville, että muunkieliset nuoret osallistuvat muita vähemmän liikuntaharrastuksiin. Varojen puutteen lisäksi syynä on se, että rasismia ja syrjintää koetaan liikunnan piirissä.

Ikääntyneiden, eri vähemmistöryhmiin kuuluvien henkilöiden syrjintäkokemuksia sosiaali- ja terveyspalveluissa selvitettäessä kävi ilmi, että syrjinnän käsite on iäkkäille vaikea ja että eri vähemmistöryhmien kohdalla ikään perustuva syrjintä tulee esiin eri tavoin. Romaneilla oli syrjintäkokemuksia kaikkialta, missä he asioivat. Romanit olivat myös kokeneet fyysistä uhkaa muiden asiakkaiden taholta.

Alkuperäiskansa saamelaisiin ja kielivähemmistöihin kuuluviin ikäihmisiin kohdistuu usein syrjintää sitä kautta, että kielelliset oikeudet eivät toteudu. Ikääntyneet maahanmuuttajat kokivat, että tietoa eri kulttuureista tulleiden henkilöiden tavoista, lähtökohdista ja vaikeuksista vieraassa maassa ei palvelujärjestelmässä ollut eikä siellä osattu asettua heidän asemaansa. Vammaisten ikääntyneiden henkilöiden sosiaali- ja terveyspalveluissa fyysinen esteellisyys ei ollut ongelma, sen sijaan keskeiseksi ongelmaksi nousi liikuntavammaisten henkilöiden kuljetuspalveluja ja henkilökohtaista avustajaa koskevien oikeuksien heikko toteutuminen. Aistivammaisten henkilöiden kohdalla informaation ja kommunikaation esteet nousivat merkittäviksi syrjiviksi tekijöiksi.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien syrjintä tulee esille hetero-olettamuksena ja sukupuolinormatiivisena ajatteluna. Iäkkäillä on vaikeuksia saada lähetteitä trans -tutkimuksiin ja saada tarvitsemiansa hormonihoitoja.